tummat  pilvet   tummuu  pimees  ilmassa ku  kävelen väärillä tiellä miks  puhuit  paskaa minusta ?  kaadoit  suoraa  vettä  päälleni   katosin  metsään kunnes olin eksynyt  reittistä  tuntui  sisältäni  katosi  arvokasta  , haluaisin  päästää irti täältä  miks  teit väärin 
?  kunnes  en  tuntennut  iteeni enää   on elämän   viimeisiä hetkiä
muuttui  suruksi huomasin jään  aaveksi  tämä suru maalas taivaan  jäädyin  tunsin sen  nykyään  vaikka olisin  tavallinen sekään ei riitä lähdin menee  ovet paukkuen   meni liian vaikeaksi   yrität  käsittää en sun aivos  ei pysty  kelaa  täynnä  tätä   paskaa